Halloumi

Limassol

Aikoinaan Kypros lomalla tutustuimme hallumi juustoon. Se tehdään vuohenmaidostaja/tai lehmänmaidosta.

Ravintoloissa tarjottiin alkuruokana paistettua juuustoa. Tämä oli hämmästyttävää koska tavallisesti juusto sulaa kumennettaessa. Juusto oli leikattu tulitikkuaskin kokoisiksi ja ruskitettu kummaltakin puolelta. Suussa se oli narskuvaa ja antoi vastustusta hampaille. Menusta selvisi että kyseessä on paikallinen mintulla maustettu perinnejuusto halloumi.

Kaupasta löytyvä halloumipala muovista poistettuna.

Pannulla pastettuja palasia. Pannun pitää olla
melko kuuma, muuten palasista irtoaa neste ja
rupeaavat kiehumaan pannun pinnalla.

Lähteet - References

1. Foto Jan Alanco, jossakin maaseudulla, 1994

2. Foto Jan Alanco, 2022

3. Foto Jan Alanco, 2022

Härkäpapu

 Härkäpapu Wikipedia

Härkäpavun palot on viistoistasenttisiä ja 
keveitä. Kannattaa ostaa kappalemääränä ja 
hinta määritetään painon mukaan.

Palko aukeaa saumasta. Sisällä on muovi-
vaahdon kaltainen pakkauksen fyllinki ja 
pavut siististi rivissä. Pavut irroitetaan yksi
kerrallaan.

Härkäpapua voidaan käyttää monella tavalla. Yksikertaisin tapa on keittää ne sellaisenaan suolaisessa vedessä noin viisi minuuttia ja nauttia ne muun ruoan kanssa.

Härkäpavuista yksi varoitus. Härkäpapu voi olla haitallinen ihmisille, joilla on pavun sisältävää visiini-alkaloidia neutraloivan entsyymin geneettinen puutos. Entsyymi on pavun kuoressa, joten on helppo poistaa ne repimällä kuori irti. 

Kuoren alta paljastuu vieläkin vihreämpi pelkkä papu, joka on todella koristeellinen ruoka-annoksessa.

Kasvukauden alkupäässä kuori on niin ohut että sitä tarvitse huomioida. Loppukautena kuoresta tulee läpinäkymättömän harmaa, sitkeä ja katkeran makuinen, jonka mielellään kuoriikin pois.

Tuoreita härkäpapuja tomaattikastikkeessa Ruokaloisto blogi, jossa lisätietoa pavun kuorista.

Zinfandel

Erittäin mielenkiintoinen amerikkalainen punainen rypälelajike. Viinit on täyteläisiä ja moniulotteisia. Amerikkalaiset sekoittavat zinfandeliinsa muita rypäleitä, joista ei hiiskuta. Tämä sekä amerikkalaiseten taipumus tehdä viineistään yleisöä kosiskelevan makeita tekee viineistä epäselviä makuprofiileiltaan.  Kannatta tarkistaa ettei viinissä ole petite sirah, sirah, cabenet sauvignon ja yms rypäleitä. Vain puhdas zinfandel tuottaa tyydyttävän maun.

Kannattaa muistaa että Italiassa sama rypäle on primitivo nimellä. Joten sieltäkin tekee löytöjä. Täällä pitää myös tarkistaa ettei viiniin ole sekoitettu muita lajikkeita. Etiketeissä saattaa lukea zinfandel.

Vinegretti

 

Kastike joka sisältää kolme ainesta: öljyä, etikkaa ja sinappia. Se on helppo ja nopea tehdä. 

1. Kaada sopiva määrä öljyä astian pohjalle. Helpointa on käyttää neutraalia öljyä, mutta muutkin käyvät yhtä hyvin. Itse laitan noin puoli ruokalusikallista. Sen määrää on helppo lisätä kastikkeen myöhemmissä vaiheissa.

2. Kaada päälle pienempi määrä etikkaa. Itse käytän hunajalla maustettua viinietikkaa. Muutkin etikat käyvät, pitää vain huomioiden etikan voimakkuus.

3. Lopuksi teelusikallinen hunajalla maustettua Honey Dijon sinappia. Muutkin käyvät hyvin ja taas pitää huomioida niiden voimakkuus. Määrää on helppo lisätä kastikkeen kehityksen nähdessään.

4. Samaisella sinappilusikalla voi nyt kastikkeen sekoittaa voimakkasti vatkaten. Silmin nähden kastike emulgoituu eli saostuu ja ainekset sitoutuvat toisiinsa. Jos ei niin käy voi yrittää sinapin lisäämistä. Jos kastike on liian etikkaista voi sinne lisätä sokeria.

Cochujang Hot Pepper Paste

Chili on hieman hankala, koska annostelu on vaikeaa. Vaikka ostaakin samanlaisia chilipalkoja, niiden tulisuus vaihtelee huomattavasti. Maistamalla ei myöskään saa selkoa, kuka haluaisi panna raaka chiliä suuhunsa tai huulilleen. 

Ratkaisu voisi olla, että käyttää tasalaatuisia chilikastikkeita tai tahnoja. 

Sweet Chili Sauce pullosssa on sauer-sweet kastike.

Sitten on tällainen rasiassa oleva tuote.

Cochujang Hot Pepper Paste. Löytyy nykyään melkein kaupasta kuin kaupasta. 

Tästä rasiasta on helppo ottaa kärjellinen tahnaa ja sekoittaa se valmisteilla olevaan keitokseen. Tahna on hyvin vahvaa, joten sitä voi tahtomattaan annostella liian paljon. Aina voi pieneen määrään lisätä. Kannatttaa aina maistaa. Tarkista aina viimeinen käyttöpäivä. Cochujangilla on havaitojeni mukaa ainakin kolme erityyppistä tuotetta samanlaisissa rasioissa.

Uusi viinikirja

Maija Männistö: Viinitollon käsikirja

 

Tuumakustannus

Sushi inkivääristä salaattikastike

Sushin teosta voi jäädä tähteeksi jääkaapin perukalla tällainen inkivääri purkki. Sushin tekoa ei ole lähitulevaisuudessa tiedossa. Mitä tehdä suikaloidulle inkiväärille ennen kuin viimeinen käyttöpäivä koittaa.

Siitä voi tehdä mausteen salaattikastikeeseen.

Etikkaisena suikaleet kannattaa huuhtoa vedellä. Palaset on aika suuria palasia joten ne täytyy leikata saksilla pienenmiksi.

Tässä aineksia joista voi kastikkeen koostaa. Rahkaa, creme faice:siä ja/tai jugurttia. Perusaineksen perusmakua voi lievittää varovasti kasvisjauheella.

Sekoita ja maista makua.

Sopii varsinkin kalojen kanssa ja käy myös perunoitten päälle.

Burrata

Rooman matkalla kun jo melko myöhään etsiskelimme Viale di Trasteverellä ruokakauppaa löysinmme pienen Alimentari elintarvikepuodin. Sieltä sai leipää, tomaatteja ja salaattiaineksia. Lattialla oli ämpäri, jossa maitomaisen nesteen joukossa oli pieniä mozzarellapampuloita. Niissä oli ylemmän pienenmän osan ympärillä nauhasta tehty lenkkikahva. Nostin yhden esiin. Näyttää mozzarellalta. Sitä. Myyjä selitti että se on burrata ja  pani muovipussiin. Hotellissa syödessämme hankinta osottautui todella herkulliseksi. Sisältö valui esiin kermamaisesti.

Burrata panee mozzarellan vielä paremmaksi. Tavallisen mozzarella pullukan sisälle on kätketty mozzarella palasia ja kermaa. Säilyvyys on lyhempi kuin tavallisessa ja se pitää syödä jo muutaman päivän sisällä.

Burrataa käytetään samoin kuin tavallista. Lämpökäsittelyä se ei kuitenkaan kestä.

Kuuman parsan päälle se ehkä hieman sulaa. Kannattaa laittaa paistinpannulle hetkeksi.

Parmesaanin säilyttäminen 2

Parmesaanipala käärittynä liinaan jääkaapissa.

Tällä sivustolla on kuvailtu miten parmesaanin saa säilymään omassa kauppakääreessä ja voipaperiin käärittynä. Mutta on vieläkin parempi säilömismenetelmä. Juusto pannaan puhtaan liinan sisään ja jääkaappiin.

Luultavasti on niin, että säilymiseen vaikuttaa hygienia. Parmesaaniin ei kannata koskea käsin. Kädessä on joka tapauksessa aina jotain. Kauppakäärettä voi aluksi käyttää suojana ja jos siirtyy pyyheliinasäilytykseen saman voi tehdä liinalla.

Pamesaani viipaleen kovan kuoren voi leikata pois ja pilkkoa se pieniksi palasiksi. Kuoripalaset voi säilyttää saman liinan kääreessä kuin varsinaista palaa. Näitä paloja voi käyttää pastakastikkeen teossa. Kun vain muistaa laittaa kuoripalasia joukkoon heti kastikkeen alkuvaiheessa ne sulavat miltei jäljettömiin.


Parmesaanin säilyttäminen 1

Ranskalaiset perunat frityyrikeittimellä

Keitin ranskalaisten tekemiseen. Voi sillä kuitenkin tehdä aika paljon enemmän esim. frityyritaikinalla päällystettyjä kasviksia.

Pakkauslaatikon kyljen kuva. Kansi on laitettu outoon
asentoon, jossa se ei koskaan ole. Kuvassa on haluttu
korissa olevat ranskalaiset näkyviin. 

Ranskalaiset perunat on helppo tehdä kotona. Kattilassa liedellä keittoa en kuitenkaan suosittele. Lämpötilan säätely voi olla vaikeata. Lieden päällä voi olla tuuletin. Riskejä on turhan paljon. Parempi olisi hankkia rasvakeitin säädeltyine lämpötiloineen. Itselläni on ollut jo joitakin vuosia tällainen.

Sopivat perunalajikkeet ovat kiinteät Siikli ja Van Gogh. Bintje Melodi? Luulisi että jauhoinen peruna olisi hyvä, mutta se tulee hauraaksi, vettyy  ja katkeilee helposti.

Keitin levitettynä osiin. Alimmassa laatikossa on öljyallas.
Sen saa nostettua pois. kaatonokka ei ole ja reunat on aika
teräviä.

Pitempi aikaisen käytön jälkeen sitä keksii keittimen huonot puolet. Laitteeseen joutuu laittamaan suhteellisen paljon öljyä. Teemme melko harvoin ranskalaisia perunoita. Öljyä ei viitsisi säilyttää keittimessä. Olen kaatanut öljyt takaisin kaupan muovipulloihin. Samalla voi suodattaa siivilä suppilossa muruset pois. Litran pulloja täyttyy melkein kolme kokonaista pulloa. Se on aika paljon harvempaan käyttökertaan. Öljyt hapettuvat ja käyttö lisää niihin oman makunsa. Vain parin harvan käytön jälkeen öljyt pitää uusia. Käytettyjen öljyjen poistaminen tapahtuu samaisissa pulloissa. Pitäisi olla joku sujuva uudelleenkäyttö järjestelmä sovittuna. Joko kierrätykseen tai sitten vain muovipullossaan sekajätteisiin. Viemäriin öljyä ei voi laskea. Kun keitin on tyhjennetty se täytyy pestä, joka on aika työlästä.


Perunat leikataan pitkulaisiksi palasiksi. Kuoret voi jättää päälle jos ne on syötävän näköisessä kunnossa. Suikaleita liotetaan kylmässä vedessä tärkkelyksen poistamiseksi. Mitä paremmin sen saa pois sitä rapeampia ranskalaisia. Veden voi vaihtaa pariin otteeseen. Suikaleet kuivatetaan pyyhkeen sisällä. Tämä myös vaikuttaa rapeuteen. Joidenkin lähteiden mukaan: Ranskalaiset perunat saavat pintaansa ekstrarapeutta, kun upotat ne ennen maustamista ja paistamista kuumaan veteen kymmeneksi minuuksi. Veteen upottaminen tekee ranskalaisista päältä rapeita ja sisältä kuohkeita ja pehmeitä.



Tällä välin keitin on täytetty öljyllä max-merkkiin saakka. Merkki osoittaa milloin suikaleet korissa peittyy kokonaan kuumaan öljyyn. Laite kuumennetaan ensin 120 C asteeseen ja perunat keitetään upporasvassa ensin kertaalleen. Koria pitää ravistella etteivät perunat tartu toisiinsa. Hyvä merkki sopivasta kypsyysasteesta ensimmäisessä keitossa on se, että perunat alkavat hieman ruskistua. Kori nostetaan välillä ylös huilaamaan. Termostaatista väännetään seuraava keitto lämpötila 140 C astetta. Nyt suikaleita keitetään niin kauan, että ne ruskistuvat kullan keltaisiksi. Kypsyyttä voi testata ottamalla metallipihdeillä yhden suikaleen jäähtymään ja maistaa sitä suussaan. Perunan pitää olla pehmeän jauhoinen sisältä ja rapea päältä.


Tuota rapeautta voi olla vaikea pitää yllä. Ei pidä jättää keittokoria kuuman öljyn päälle muuta kuin hetkeksi öljyn valuttamiseksi. Kauemmin pidettynä se pehmittää vähitellen ranskalaiset. Saman tekee se jos perunat laittaa jo nyt tarjoiluastiaan, jossa ne taas pehmittävät toisiaan. Hyvä olisi panna perunat  laakealle alustalle siksi hetkeksi kun ne vähän viilenevät. Kaiken muun pitää olla valmista. Syöminen aloitetaan heti kun perunat on viilentyneet suuhun sopiviksi. Ne kumotaan tarjoiluastiaan ja päälle ripotellaan suolaa. Itse panen sormisuolaa.



Valmiina pitää olla muut syötävät kuten vaikkapa simpukat. Ranskalaiset perunat tarvitsevat vielä majoneesia ja ehkä myös tomaattiketsuppia. Perunat tarjoillaan omalla lautasella. Jonka sivuun majoneesi lusikoidaan. Siitä niitä on hyvä syödä pyyhkimällä majoneesiin.

Älkää kuitenkaan tehkö niinkuin minä, vaan hankkikaa sellainen keitin jossa öljysäiliön voi nostaa kahvan varassa pois ja tyhjentää. Uudenmat laitteet tarvitsevat vähemmän öljyä kuin minun omistama. Markkinoilla on vieläpä laitteita jossa öljyä tarvitaan huikean paljon vähemmän. Nykyään on jopa sellaisia jossa ei käytetä lainkaan öljyä vaan kypsennys perustuu kuumaan ilmavirtaan.

Pakkasen purema salaatti

Kesäisin tai miksei muulloinkin on hauska välillä syödä pakastimessa rapeutettua salaattia. Siihen tarvitaan vähän kovempia kasviksia kuten salaattifenkoli.

Ainekset leikataan ohuiksi. Tässä fenkoli, kesäkurpitsa,
retiisi ja rasiassa jäisiä herneitä.

salaattifenkolia leikataan hyvin ohuiksi levyksi
tähän sopii hyvin ohuiksi kiekoiksi leikattu retiisi
lisäksi voisi käyttää myös kyssäkaalia tai retikkaa
myös vähän juureksista sopisi porkkana, lanttu,

suikaleet pannaan johonkin astiaan, joka täytetään vedellä pintaan saakka
voisi lisätä riivittyjä sokeriherneen pallukoita

astia pannaan pakastimeen noin 10 - 15 minuutiksi

siihen muodostuu riitettä pintaan ja vihannekset ovat kylmettyneet rapeiksi

salaattilautaselle voi laittaa jäävuorisalaattia nyt jääkaappilämpimänä
vihannekset ladotaan näiden päälle

tähän salaattiin sopii erityisesti vinegretti, jonka voisi valmistaa juuresten kylmettyessä

vinegrettiin pannaan teelusikallinen sinappia pohjalle
hyvää neutraalia öljyä kolme ruokalusikallista
ja lusikallinen viinietikkaa
suhde on suunnilleen 3:1

seosta hämmennetään voimakkaasti kunnes se emulgoituu eli saostuu
voi olla että kastike on liian etikkaista, mutta sitä voi pyöristää sokerilla tai hunajalla

Rypälettä ei aina kerrota

Aika usein viinissä käytetyn rypäleen nimi esiintyy joko viinin nimessä tai merkittynä sen alla. Viinimyymälöissä rypäleet kerrotaan hyllyn reunassa olevassa pienessä kortissa. Aina ei kuitenkaan sielläkään. Varsinkin ranskalaisissa tuotteissa tietoa ei löydy sieltäkään. Kuluttajan täytyy itse tietää. Mistä alueelta viini tulee ja mitä synonyymejä käytetään?

Tässä joitakin havaintoja:


Chenin Blanc
- Savennières Anjoun aluellta Loiressa
- Steen Etelä-Afrikassa
- Coteaux du Layon vastine Sauternes viineille, makea


Chardonnay
- Côte d'Or (Côte de Beaune), Mersault, Pulingy-Monttrach
- Chablis,
- Mâcon, Côte Chalonnaise Bourgognessa
- Blanc de Blanc

Pinot Noir
- Côte d'Or (Côte de Beaune, Côte de Nuits)


Sauvignon Blanc
- Sancerre ja Pouilly-Fumé Bourgognessa
- Bourdeaux sekoite Sauvignon Blanc, Sémillion ja joskus Muscadelle
- Sauternes, Barsac Sémillion, Sauvignon Blanc ja Muscadelle

Cabernet Sauvignon
- Médoc ja Graves Bordeauxissa sekoite Cabernet Sauvignon, Merlot
- St. Èmillion ja Pomerol Bordeauxissa sekoite Merlot, Cabernet Sauvignon
- muita rypäleitä Bordeauxissa Cabernet Franc, Petit Verdot, Malbec

Syrah
- Pohjois Rhone
- GSM Grenache, Syrah, Mourvèdre Etelä Rhone
- Carignan, Cinsault


Nebbiolo
- Barbera Piemontessa
- Barolo, Barbaresco, Gattinara

Valpolicella
- ei ole rypäle vaan koostuu Corvina, Molinara, Rondinella rypäleistä Venetossa
- Bardolino, Normale, Recioto Amabile ja Amaro, Ripasso


Sangiovese
- Chianti Toscanassa
- Brunello de Montalcino
- Vino Nobile de Montepulciano
- Supertoscana


Tempranillo
- Espanjan yleisin rypäle

-kolme kypsyysastetta jonge, crianza ja gran reserva

-mielenkiintoinen on myös sekoite Tempranillo, Garnacha ja Craciano

- cencibel synonyymi
- tinta roriz Portugalissa


Uusi maailma

Pinotage
- Etelä Afrikan oma rypäle, Pinot Noir ja Cinsaut risteytys
-

Carmenère
- Chile
- Grande Vidure synonyymi

Torrontés
- Argentiinan valkoinen
- Malbec Argentiinan punainen

Shiraz
- Australia
- Syrah Ranskassa

Viinilinkkejä

Wine on Line - Wines by Country

Wine On Line - Home Page

Wine Spectator Online Wines, Food & Travel

The Spanish Wine Page - Home Page

all about wine

Viinitupa

Dine & Wine

ITALIAN D.O.C. WINES

Dine & Wine

Vinsällskapet WHY NO WINE

Wine Net News

Leipävallankumous

Uusi mullistava leipäkirja on ilmestynyt. Kirjoittaja on intohimoinen hapanjuurileipoja ja bloginpitäjä Eliisa Kuusela.

Eliisa Kuusela: Leipävallankumous. Hapanjuuren paluu. 

Monet tuntevatkin juurileivän joistakin leipomoista, ravintoloista ja/tai peräti leipoo itse. Juurileipä on tehnyt jo maailmanvalloitustaan jo jonkin aikaa. Nyt se on saanut saavuttanut Suomen ja saanut näkyvän merkkipaalun. Täällä kuitenkin olemme olleet siinä hyvässä asemassa, että ruisleipää on leivottu kautta aikain. Se on hieman painunut syrjemmälle, mutta tulee nousemaan ansaitsemaansa uuteen kukoistukseen. Samalla moneen tarttunee myös vaalean juurileivän leivonta. Nyt saamme opastusta suomen kielellä taatusti omakohtaiseen kokemukseen, testattuun ja selityksin varustettuun tietämykseen pohjautuvalla tekijänsä Eliisa Kuuselan kirjan avustuksella.


Kustantajan esittely http://readme.fi/product.php?isbn=9789523216280

Mehiläisvahakääre muovin sijaan

Pataleipää valmistettaessa pitkän taikinan muhimisajan aikana kulho pitäisi peittää jotenkin.  Avoimeksi sitä ei voi jättää. Liina riittää tavallisen taikinan peitteeksi parin tunnin ajaksi, mutta kun aika kasvaa puolen vuorokauden mittaiseksi niin taikina alkaa kuivumaan pinnalta. Seuraavaksi kokeilin kaupan hedelmäpusseja, jotka ovat  juuri sopivan mittaisia. Muovi on kuitenkin liian tiivis ja vaikkakin tällainen käyttö on jatkohyödyntämistä niin muovi on muovia ja sitä  jotenkin joutuu valtameriin alati kasvaviksi pyöriviksi lautoiksi. Jouluna sain lahjaksi pitkulaisen paketin.

Abeegon uudelleenkäytettävä mehiläisvahakääre.

Mehiläisvahakääreitä myydään kaupoissa ja verkossa laatikoissa, joissa on usein useampia  erikokoisia kääreitä.

 

Hedelmäpussin sijaan taikinakulhon peiteenä mehiläisvahakääre.

Mehiläisvahakäärettä voi käyttää monin tavoin. Paitsi taikinan peitteenä, niin myös eväiden kääreenä ja jääkaapissa kääreenä tai kulhojen peitteenä.

Ruisleipää pataleipämenetelmällä

Aikaisemmin olen pannut merkille, että ruisjauhot taitavat olla vaikeimmat kaikista jauhoista. Ne imevät niin paljon vettä, että joskus on vaikeaa tietää milloin on sopivasti. Niin oli myös tämän pataruisleivän kanssa. Mutta jos orjallisesti vain seuraa alkuperäistä reseptiä, niin kyllä pitäisi onnistua.

Leipä maistuu hyvälle ja siihen syntyi suurempiakin koloja.

3,5 dl 42 asteista vettä
1 tl kuivahiivaa
2 tl suolaa
0,5 dl siirappia
3 dl vehnäjauhoja (spelt)
4 dl ruisjauhoja


Sekoita kuivahiiva 42-asteiseksi lämmitettyyn veteen. Mittaa siirappi veteen ja ripottele suola mukaan. Lisää jauhoista ensin vehnäjauhot ja sen jälkeen ruisjauhot. Sekoita  mutta älä vaivaa. Laita kelmu kulhon päälle ja anna kohota huoneenlämmössä 6-12 tuntia.

Ota taikinakulho esiin ja ripottele päälle vähän ruisjauhoja ja käännä taikina pari kertaa ympäri se kummemmin vaivaamatta. Ripottele lopuksi taas vähän jauhoja ja jätä taikina kohoamaan vielä tunniksi.

Laita pata kylmään uuniin ja lämmitä uuni 225:asteeseen. Ota pata uunista kun taikina on kohonnut.
Kaada taikina pataan ja laita kansi päälle. Paista ensin 30 minuuttia. Nosta kansi pois ja paista vielä avonaisena vielä toiset 30 minuuttia.

Kumoa leipä pois padasta ja peitä kevyesti liinalla. Anna jäähtyä omassa rauhassa ennen kuin leikkaat


Itselläni vaikeita kohtia olivat taikinan kääntely. Laitoin sen alustalle, johon se tarrasi kiinni lisätystä jauhoista  huolimatta. Yritin kääntää käsin, mutta niihin taikina tarttui vieläkin tiukemmin. Pesin välillä paakkuuntuneet käteni. Kuivasin. Ja ripottelin vielä enemmän jauhoja taikinan päälle. Lopulta sain taikinan hallintaan lastalla.

Siis olisiko pitänyt käännellä vain taikina kulhossa ja sitten nostatuksen jälkeen kaataa se lastan avustuksella kuumaan pataa.

Saaristolaisleipä padassa

Leipä onnistuu parhaiten puoli pataleipä menetelmällä 45 min. nostatuksella

Kokeilin reseptin mukaisesti ja 12 tunnin kylmä nostatuksella. Tulos oli huomattavasti parempi tällä 45 minuutin nostatuksella. Pataleivän pitkällä kaavalla siitä tuli kovakuorista ja ainekset eivät sekoittuneet hyvin. Olisikohan siirappi joka tekee omat vaikeutensa.


2,5 dl vettä (42-astetta)
1/2 ps kuivahiivaa
1/2 dl leipäsiirappia
1 dl kaljamaltaita tai mämmi- ja leipämaltaita
2,5 dl ruisjauhoja
1 tl suolaa
4 dl vehnäjauhoja tai spelttiä

Valmista taikina. Lisää vehnäjauhot vähitellen taikinaan. Sekoita tasaiseksi. Anna kohota liinan alla 45 minuuttia. Laita valurautainen pata uuniin ja lämmitä uuni 225 asteeseen.

Kaada jauhoja tasolla ja kumoa taikina jauhokasaan. Muotoile leipä jauhojen avulla

Kun uuni on valmis, nosta pata kummatkin kädet hyvin suojattuna. Joko voitelet padan tai ripottelet jauhoja pohjalle. Nosta leipä pataan ja sulje kansi. paista leipää noin 30 minuuttia. Nosta kansi pois tai nosta koko leipä sellaisenaan uuniritilälle. Laske lämpötila 175 asteeseen ja paista vielä 10-15 minuuttia kunnes leipä saa hieman väriä pintaansa. Jäädytä leipä ritilällä liinan alla.

Perinteistä saaristolaisleipää tästä ei tule. Puuttuu siirappikuorutus. Mutta maku on kohdallaan. Konsistenssi on melko jykevä niinkuin aina saaristolaisleivässä.

Keraaminen veitsi

Keraamiset veitseni näille veitsille tarkoitetun leikkuu-
alustan päällä. Ylimmäinen on Koycera ja alla terä-
kotelossaan halpa veitsi.

Olen huomaamattani siirtynyt miltein täysin vain keraamisen veitsen käyttöön. Nyt on vissiin menossa jo kolmas veitsi. Se on aina terävä. Sillä voi jopa leikata kevyesti tomaattia. Niitä on saatavissa useampia eri malleja, mutta itse suosin kokkiveitsen tapaista. Tällaisesta saa hyvän otteen ja sitä voi käyttää lappeellaan leikattujen ruoka-ainesten siirtoon kattilaan.

Keraaminen veitsi pysyy terävänä. Sitä ei voi itse teroittaa. Pitäisi kuulema lähettää tehtaalle. Nykyään niitä saa niin edullisesti, että kannattaa paremminkin hankkia uusi kuin lähettää teroitettavaksi. Jos niin kauan onnistuu veitseään käyttämään. Keraaminen veitsi on nimittäin herkkä rikkoutumaan. Se menee lasin tai keramiikan tapaan palasiksi tai siitä lohkeaa palasia.

Kuitenkin se tylsyy samoista syistä kuin metalliset veitset. Kannattaa pestä erillään ja kuivattaa omassa erillisessä paikassa. Uusimpiin veitsiin on saatavissa muovinen kotelo, joka vedetään terän suojaksi. Veitsiä on saatavissa eri värisinä. Valkoinen tummuu käytössä.

Vähemmälle käytölle jääneet veitset. Ylinnä kalan fileeraus-
veitsi, keskellä lihaveitsi tukevine kahvoineen ja alinna
yleiskäyttöön tarkoitettu kokkiveitsi.

Lumikeksit

Lumikeksit näyttävät pieniltä leiviltä.

Suklaakeksit

2 dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
1 dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1/4 tl suolaa
2 kananmunaa
1/2 dl rypsiöljyä

Kuorrute
1 dl tomusokeria


Sekoita kuivat aineet keskenään.
Riko toiseen kulhoon kananmunat. Lisää niiden joukkoon rypsiöljy ja ja sitten kuivat aineet siivilän
läpi. Sekoita taikina tasaiseksi, peitä kulho kelmulla ja laita jääkaappiin vähintään 4 tunniksi.

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.
Pyörittele taikinasta isoja palloja (halkaisija 2,5 cm).
Kierittele pallot tomusokerissa.
Asettele pallot pellille leivinpaperin päälle tarpeeksi etäälle toisistaan, että niillä on leviämisvaraa.
Pallot litistyvät uunissa. Paista 13 minuuttia.

Pataleivän taikinan uuniin valmistelu

Pataleivän  teko sinänsä on melko yksinkertaista, mutta  miten käsitellä löysää taikinaa ja miten saada siitä haluamansa näköinen.

Kiinteä taikina

Sellainen taikina on aina helpompi käsitellä, jossa on enemmän jauhoja. Sitä pystyy käsittelemään ja siihen voi silloin tehdä vaikkapa viiltoja, jolloin lopputulos on näyttävämmän näköinen.

Tämä pataleipä on tehty lasipadassa. Ennen paistoa siihen on

vedetty terävällä veitsellä kaksi ristikkäistä viiltoa.

Löysä taikina

Leivän sisäisen rakenteen kannalta löysästä taikinasta tulee kuohkeampi ja suurikoloisempi. Löysä taikina on taas paljon vaikeampi käsiteltävä. Taikina on sellainen, että se takertuu joka paikkaan. Mutta siihen löytyy kyllä keinonsa.

Pitkään nostatetussa pataleivässä on hyvä sisäinen rakenne.
Leivässä on eri kokoisia koloja.

Vähintään kaksitoista tuntia muhinut pataleivän taikina on
hyvin löysää, se tuoksuu voimakkaasti käyneeltä ja siinä on
pieniä koloja. 

Valtaosassa pataleipäreseptejä leipä kumotaan tällaisenaan pataan. Monissa sanotaankin, että nimenomaan koskematta taikinaan tulee paras tulos. Jos tarttuu tarvitaan öljyä tai jauhoja tai  sitten voi käyttää rypistettyä leivinpaperia.

Rypistetty leivinpaperi

Paistoastian jauhottaminen tai öljyäminen auttaa kiinni

tarttumisessa. Yksi tapa on käyttää leivinpaperia. Se 

rypistetään, jotta se asettuu paistoastiaan ja leivän muotoon.

Löysä taikina kuitenkin tarttuu hanakasti paperiinkin, mutta 

pinnalle kannattaa sirotella jauhoja.

Pataleivän voi heittää paistumaan tällaisenaan. Tulee yhtä hyvää. Joten siinä tapauksessa kaksi seuraavaa kohtaa huomiotta ja siirry suoraan paistoastian valmisteluun.

____________________________________________________________________________

Kirjekuori muotoilu

Leivästä tulee hyvä ja koossa pysyvä kun sen muotoilee esim. kirjekuori menetelmällä. Ylhäältä alas, alhaalta ylös, toiselta sivulta keskelle ja samoin toiselta sivulta. Tämä ikään kuin kasaa taikinan ja leipä pysyy ryhdikkäänä.

Valmis leipä on pantu väliaikaiseen astiaan, koska on edullista 

vielä nostattaa jonkin aikaa esim. puolituntia. Päälle on laitettu 

puhdas liina.

Loppunostatus lämpimässä ja vedottomassa paikassa

Leipä on tuotu saunaan nousemaan.

___________________________________________________________________________

Paistoastian valmistelu

Jos käyttää savivuokaa, se pitää kosteuttaa uppovedessä

vähintään vartin.

Vettyneet saviavuoan osat pannaan kylmään uuniin

Samoin jos käyttää jotain muuta pataa. Myös kansi kuumenemaan.

Saviavuoan osat ovat alimmalla tasolla, koska koottuna se on 

aika korkea. Siis jätä nyt tilaa.

Uunin lämpö nostetaan 250 asteeseen, johon myös paistoastia 

nousee.

Ole hyvin varovainen tulikuumien astioiden kanssa, käytä varmuuden vuoksi patakinnasta kummassakin kädessä.

Taikina heitetään padan pohjalle. Siitä kuuluu vain sihahdus.
Paistoaika on noin puolituntia, jonka jälkeen voi laittaa leivän vielä kymmeneksi minuutiksi uuniin ilman kantta. Kyljetkin saavat vähän rapeutta. Hyvin leveä tai paksu taikina voi tarvita pidemmän paistoajan. Kypsä leipä laitetaan ritilälle jäähtymään. Maistiaisia ei kannata heti kiiruhtaa leikkaan, vaan parempi on odottaa viilentymistä.

Ulkonäöstä tulee kuin itsestään mielenkiintoinen.