Marinoidut oliviivit

Oliivien marinointi on helppoa. Kuvassa on Tupperwaren oliivihissi. Moni naurahtaa moiselle vekottimelle ja vielä toisen kerran Tupperwarelle. Hissiä kokeillut ei enää naura vaan hymyilee. Purkkia voi säilytää jääkaapissa. Oliivit nousevat hissillä pois nesteestä helposti poimittaviksi. Marinointiliemi jää purkkiin. Ei Tupperwarelle kannata nauraa. Tuotteet ovat hyvin suunniteltuja ja uskomattoman kestäviä. Meillä on kotona Tupperware rasioita viisikymmenluvulta. Ne ovat hieman menettäneet uutuuden kiillostaan, mutta kansien suljenta toimii edelleenkin kuin uutena.


rosmariinin oksa
laventelin oksa
purkki vihreitä oliiveja
purkki mustia oliiveja
valkosipulin kynsiä


Katko yrtinoksat pariin osaan. Lado puolet purkin pohjalle. Leikkaan joukkoon karkeita valkosipulinkappaleita. Kaada puolet vihreistä oliiveista liemineen päälle. Tee samoin mustille. Laita nyt toiset puolet yrteistä purkkiin ja leikkaa päälle loput valkosipuleista. Kaada vihreät ja mustat oliivipurkkien puolikkaat päälle. Sulje kansi ja pane jääkaappiin marinoitumaan.





Seuraavana päivänä oliiveja voi ruveta käyttämään. Maku tietysti voimistuu ajan myötä. Purkin hissillä oliivit saa nostettua nesteestä pois. Siitä voi poimia tarvitsemansa määrän. Marinointiliemi jää purkiin.

Thailihapullat

Kymmenen vuotta sitten kun ruvettiin puhumaan cross-over tai fuusiokeittiöstä keittiömestari Timo Meltolta ilmestyi mainio kirja Lupa nauttia. Kuvituksen ovat tehneet taitava pari Timo Viljakainen ja Margareta Nygård. Kirjasta löytyy monia cross-kitchen ohjeita. Ajatus on minusta innoittava: yhdistetään eri ruokakultuureja ja erityisesti kun se tehdään kotimaisten ruoka-ainesten kanssa. Tässä yksi ohje, jossa voidaan piilottaa viikonlopusta tähteeksi jääneet lihat maukkaalla tavalla.



500 g sikanauta jauhelihaa
kevätsipulia tai myös tavallinen
murskattuja korianterin siemeniä
pari valkosipulin kynttä hienonnettuna
raastettu appelsiinin kuori
osterikastiketta
makea-hapanta chilikastiketta
muskottipähkinää
kananmuna
maissijauhoja

Jauheliha myydään 400 g tai 600 g pakkauksissa. Sen joukkoon voi itse jauhaa viikonlopusta tähteeksi jäänyttä vaikkapa paistia. Tähän lihapullataikinaan ei tule korppujauhoja. Lisää ainekset ja mausteet. Osterikastiketta pari ruokalusikallista. Makeata chilikastikeetta noin puoli desiä. Muskottipähkinää varovasti. Suolaa tai pippuria ei tarvitse lisätä, koska suolaa on osterikastikkeessa ja tulisuutta löytyy chilikastikkeesta. Lopuksi lisätään kananmuna. Sekoitetaan tasaiseksi taikinaksi. Sen pitäisi olla sellaista, että siitä voi kostutetuin käsin pyöritellä lihapallukoita. Pyörykät "kastellaan" maissijauhossa vaikkapa syvällä lautasella. Itse asettelen pullat levinpaperilla suojatulle uuninpellille. Paistetaan keskiläpöisessä uunissa kypsiksi.

Sellaista jäätelöä kuin itse haluat

Omatekoista kotijäätelöä on helppo tehdä. Varsinkin kun käytössä jäätelökone. Ilman konettakin se käy, mutta on moninutkaisempaa, koska massaa pitää sekoittaa tuon tuostakin jäädytyksen aikana. Kotijäätelöstä tietää mitä itse on sinne pannut ja maku on taatusti parempaa kuin tehdasvalmisteinen.

Perusresepti vaniljajäätelölle

2 dl kuohukermaa
3 dl kevytkermaa
vaniljaa tangosta, pulverina tai nesteenä

Kiehauta kermat ja lisää makusi mukaisesti vaniljaa.

Saman aikaisesti voit vaahdottaa

neljä kananmunankeltuaista
1 dl sokeria

Yhdistä kermat sokerimunasekoitukseen hitaasti, ettei muna rupea kypsymään. Itse panen monitoimilaitteen pyörimään täysillä.

Siirrä vatkausastia vesihauteen päälle ja kypsennä koko ajan sekoittaen 5-7 minuuttia. Massan pitää olla paksuhkoa.



Jäähdytä lopuksi massa vaikkapa vesihauteessa.
Jäätelökoneissa on pakkasnesteellä täytetty kylmänluovuttaja.




Jäähdyttäjä pannaan koneeseen ja siihen kiinnitetään vatkain. Kaiken päällimmäiseksi tulee moottori, joka pyörittää massaa tasaisesti.



Jäähdyttäminen kestää puolesta tunnista tuntiin. Kun valmis jäätelö näyttää pyörivän vatkaimen mukana on se valmista. Pysäytö jäätelökone ja kaavi lastalla jäätelö johonkin sopivaan kulhoon. Kannella suljettu kulho pannaan pakastimeen jäätymään. Jäätelö voi tietenkin syödä jo nyt, jolloin se on kuin soft-icea.

Bordeauxin viinien piirteitä

Bordeaux viinit on viinien kuningas tai kuningatar sekä hyvässä että pahassa. Kummat uutiset ensin?


Huonoa on se, että kuninkaalla on niin määräävä asema. Maailman muu viinituotanto seuraa ja vertautuu väistämättä Bordeauxiin. Bordeauxia pidetään joskus niin itsestään selvänä, että Ranskassa ravintoloitten listalla voi lukea pelkästään Bordeaux. Eikä muuta. Bordeaux on bordeauxia. Pelkkä valmistuspaikka takaa laadun. Ja sittenkin kun bordeauxit on erikseen lähemmin määritelty listalla muita viinejä ei ole. Tai jos on niin löytyy jokin vaihtoehtoinen alue kuten Bregerac tai Languedoc, mutta näitä viinejä on vain yksi. Voi sanoa että bordeaux työntää muut viinit listalta.


Bordeauxin hyviä puolia on sen tunnistettavuus. Tehdäänpä sitä missä päin maailmaa tahansa bordeaux tyylin tunnistaa. Parhaimmillaan se on luonnollisesti Bordeauxissa. Siellä se saavuttaa sellaisia aromeja, varsinkin ikääntyessään, että harva pystyy samaan.


Bordeauxiin voi suunnistautua esimerkiksi rypälelajikkieden kautta.

Tärkein niistä on Cabernet Sauvignon. Se tuottaa kiehtovia mustaherukkaan ja mustikkaan vivahtavia makuja. Cabernet Sauvignon tuottaa melko tanniinisia ja tätä myöten kovia viinejä.

Toinen päärypälelajike on Merlot. Se on hedelmäinen ja antaa yhdistelmään pehmeyttä.


Joitakin muitakin lajikkeita löytyy kuten Petit Verdot, Carbenet Franc tai Malbec.





Pehmeitä Merlot voittoisia viinejä löytyy Pomerolosta ja Saint Emilionista. Kovuuteen törmää varsinkin Gravesin ja Medocin alueen viineissä, joissa onkin pääsääntöisesti Cabernet Sauvignon rypälettä. Mutta, mutta! Erilaisia pitoisuuksia noita kahta rypälettä on kuitenkin kaikkialla Brodeauxia ja kovuus voi vaihdella rypäleestä huolimatta. Monille maistajille käy niin, että mitä syvemmälle makuihin pääsee, rupeaakin pitämään kovia parempana ja pehmeitä vähän lällyinä.


Melkoinen happoisuus ja tanniinisuus vaativat kesyyntyäkseen jonkin verran varastointia. Pitkä varastoinitiaika varsinkin tammitynnyreissä kehittää monisyisiä, mausteisia ja seetrisiä makuja. Puihin ja pähkinöihin viittaavat maut saavat viini-intoijat ihastuksiin ja myös näiden takia Bordeaux viineistä on tullut maailmanlaajuista sijoitusbisnestä.





Bordeuax tuottaa alueena kuitenkin jokaiselle ja kaikille kukkaroille sopivaa nautittavaa. Nimekäs chateau voi kuitenkin olla aikansa elänyttä ja paikoilleen jämähtänyttä. Ulkomaisten arvosteltua tällaisia viinejä chateau-omistajat ovat vieneet herjauksesta oikeuden eteen ja yms. Viinikirjoittajat ovat sanoneet, että he arvottavat ensisijaisesti pullon sisällön eikä paikkaa missä se on tehty.







Uudessa maailmassa on onnistuttu uusilla valmistusmenetelmillä aikaansaamaan eloisimpia ja marjaisina paremmin nykymakuun sopivia viinejä. Puhtautta uusiin viineihin on tuoneet varsinkin tietokoneilla valvotuissa terästankeissa kypsyttäminen.

Pippurit ruokaan eikä pöydälle

Vanha puinen pippurimylly teki kyllä tehtävänsä. Vasta jauhettu pippuri kokonaisista marjoista on aivan omaa luokkaansa.

Sitten löytyi tällainen ratkaisu, jossa koko mylly onkin käännetty ylösalaisin. Suuosa on ylhäällä kannen alla. Pippurit säiliössä alaosassa. Tällä tavalla pippurit eivät enää joudu pöytäliinalle.

Kun hankkii myllyn kannattaa myös tarkistaa onko jauhavat teräosat metallia tai niinkuin tällaisessa myllyssä keramiikkaa. Muoviset eivät kestä kuin suolarakeita. Hyvä mylly maksaa ehkä hieman enemmän, mutta kestää vähintäänkin pari kertaa puisen eliniän.