sunnuntai 4. elokuuta 2019
Viinilinkkejä
perjantai 6. huhtikuuta 2018
Leipävallankumous
Uusi mullistava leipäkirja on ilmestynyt. Kirjoittaja on intohimoinen hapanjuurileipoja ja bloginpitäjä Eliisa Kuusela.
![]() |
| Eliisa Kuusela: Leipävallankumous. Hapanjuuren paluu. |
Monet tuntevatkin juurileivän joistakin leipomoista, ravintoloista ja/tai peräti leipoo itse. Juurileipä on tehnyt jo maailmanvalloitustaan jo jonkin aikaa. Nyt se on saanut saavuttanut Suomen ja saanut näkyvän merkkipaalun. Täällä kuitenkin olemme olleet siinä hyvässä asemassa, että ruisleipää on leivottu kautta aikain. Se on hieman painunut syrjemmälle, mutta tulee nousemaan ansaitsemaansa uuteen kukoistukseen. Samalla moneen tarttunee myös vaalean juurileivän leivonta. Nyt saamme opastusta suomen kielellä taatusti omakohtaiseen kokemukseen, testattuun ja selityksin varustettuun tietämykseen pohjautuvalla tekijänsä Eliisa Kuuselan kirjan avustuksella.
Kustantajan esittely http://readme.fi/product.php?isbn=9789523216280
Tunnisteet:
Eliisa Kuusela,
kirja,
leipominen,
leipä,
Leipäkirja,
ruisleipä
tiistai 20. kesäkuuta 2017
Mehiläisvahakääre muovin sijaan
Pataleipää valmistettaessa pitkän taikinan muhimisajan aikana kulho pitäisi peittää jotenkin. Avoimeksi sitä ei voi jättää. Liina riittää tavallisen taikinan peitteeksi parin tunnin ajaksi, mutta kun aika kasvaa puolen vuorokauden mittaiseksi niin taikina alkaa kuivumaan pinnalta. Seuraavaksi kokeilin kaupan hedelmäpusseja, jotka ovat juuri sopivan mittaisia. Muovi on kuitenkin liian tiivis ja vaikkakin tällainen käyttö on jatkohyödyntämistä niin muovi on muovia ja sitä jotenkin joutuu valtameriin alati kasvaviksi pyöriviksi lautoiksi. Jouluna sain lahjaksi pitkulaisen paketin.
![]() |
| Abeegon uudelleenkäytettävä mehiläisvahakääre. |
Mehiläisvahakääreitä myydään kaupoissa ja verkossa laatikoissa, joissa on usein useampia erikokoisia kääreitä.
tiistai 16. toukokuuta 2017
Ruisleipää pataleipämenetelmällä
Aikaisemmin olen pannut merkille, että ruisjauhot taitavat olla vaikeimmat kaikista jauhoista. Ne imevät niin paljon vettä, että joskus on vaikeaa tietää milloin on sopivasti. Niin oli myös tämän pataruisleivän kanssa. Mutta jos orjallisesti vain seuraa alkuperäistä reseptiä, niin kyllä pitäisi onnistua.
![]() |
| Leipä maistuu hyvälle ja siihen syntyi suurempiakin koloja. |
3,5 dl 42 asteista vettä
1 tl kuivahiivaa
2 tl suolaa
0,5 dl siirappia
3 dl vehnäjauhoja (spelt)
4 dl ruisjauhoja
Sekoita kuivahiiva 42-asteiseksi lämmitettyyn veteen. Mittaa siirappi veteen ja ripottele suola mukaan. Lisää jauhoista ensin vehnäjauhot ja sen jälkeen ruisjauhot. Sekoita mutta älä vaivaa. Laita kelmu kulhon päälle ja anna kohota huoneenlämmössä 6-12 tuntia.
Ota taikinakulho esiin ja ripottele päälle vähän ruisjauhoja ja käännä taikina pari kertaa ympäri se kummemmin vaivaamatta. Ripottele lopuksi taas vähän jauhoja ja jätä taikina kohoamaan vielä tunniksi.
Laita pata kylmään uuniin ja lämmitä uuni 225:asteeseen. Ota pata uunista kun taikina on kohonnut.
Kaada taikina pataan ja laita kansi päälle. Paista ensin 30 minuuttia. Nosta kansi pois ja paista vielä avonaisena vielä toiset 30 minuuttia.
Kumoa leipä pois padasta ja peitä kevyesti liinalla. Anna jäähtyä omassa rauhassa ennen kuin leikkaat
Itselläni vaikeita kohtia olivat taikinan kääntely. Laitoin sen alustalle, johon se tarrasi kiinni lisätystä jauhoista huolimatta. Yritin kääntää käsin, mutta niihin taikina tarttui vieläkin tiukemmin. Pesin välillä paakkuuntuneet käteni. Kuivasin. Ja ripottelin vielä enemmän jauhoja taikinan päälle. Lopulta sain taikinan hallintaan lastalla.
Siis olisiko pitänyt käännellä vain taikina kulhossa ja sitten nostatuksen jälkeen kaataa se lastan avustuksella kuumaan pataa.
sunnuntai 9. huhtikuuta 2017
Saaristolaisleipä padassa
Leipä onnistuu parhaiten puoli pataleipä menetelmällä 45 min. nostatuksella
Kokeilin reseptin mukaisesti ja 12 tunnin kylmä nostatuksella. Tulos oli huomattavasti parempi tällä 45 minuutin nostatuksella. Pataleivän pitkällä kaavalla siitä tuli kovakuorista ja ainekset eivät sekoittuneet hyvin. Olisikohan siirappi joka tekee omat vaikeutensa.
2,5 dl vettä (42-astetta)
1/2 ps kuivahiivaa
1/2 dl leipäsiirappia
1 dl kaljamaltaita tai mämmi- ja leipämaltaita
2,5 dl ruisjauhoja
1 tl suolaa
4 dl vehnäjauhoja tai spelttiä
Valmista taikina. Lisää vehnäjauhot vähitellen taikinaan. Sekoita tasaiseksi. Anna kohota liinan alla 45 minuuttia. Laita valurautainen pata uuniin ja lämmitä uuni 225 asteeseen.
Kaada jauhoja tasolla ja kumoa taikina jauhokasaan. Muotoile leipä jauhojen avulla
Kun uuni on valmis, nosta pata kummatkin kädet hyvin suojattuna. Joko voitelet padan tai ripottelet jauhoja pohjalle. Nosta leipä pataan ja sulje kansi. paista leipää noin 30 minuuttia. Nosta kansi pois tai nosta koko leipä sellaisenaan uuniritilälle. Laske lämpötila 175 asteeseen ja paista vielä 10-15 minuuttia kunnes leipä saa hieman väriä pintaansa. Jäädytä leipä ritilällä liinan alla.
Perinteistä saaristolaisleipää tästä ei tule. Puuttuu siirappikuorutus. Mutta maku on kohdallaan. Konsistenssi on melko jykevä niinkuin aina saaristolaisleivässä.
perjantai 24. maaliskuuta 2017
Keraaminen veitsi
![]() |
| Keraamiset veitseni näille veitsille tarkoitetun leikkuu- alustan päällä. Ylimmäinen on Koycera ja alla terä- kotelossaan halpa veitsi. |
Olen huomaamattani siirtynyt miltein täysin vain keraamisen veitsen käyttöön. Nyt on vissiin menossa jo kolmas veitsi. Se on aina terävä. Sillä voi jopa leikata kevyesti tomaattia. Niitä on saatavissa useampia eri malleja, mutta itse suosin kokkiveitsen tapaista. Tällaisesta saa hyvän otteen ja sitä voi käyttää lappeellaan leikattujen ruoka-ainesten siirtoon kattilaan.
Keraaminen veitsi pysyy terävänä. Sitä ei voi itse teroittaa. Pitäisi kuulema lähettää tehtaalle. Nykyään niitä saa niin edullisesti, että kannattaa paremminkin hankkia uusi kuin lähettää teroitettavaksi. Jos niin kauan onnistuu veitseään käyttämään. Keraaminen veitsi on nimittäin herkkä rikkoutumaan. Se menee lasin tai keramiikan tapaan palasiksi tai siitä lohkeaa palasia.
Kuitenkin se tylsyy samoista syistä kuin metalliset veitset. Kannattaa pestä erillään ja kuivattaa omassa erillisessä paikassa. Uusimpiin veitsiin on saatavissa muovinen kotelo, joka vedetään terän suojaksi. Veitsiä on saatavissa eri värisinä. Valkoinen tummuu käytössä.
Keraaminen veitsi pysyy terävänä. Sitä ei voi itse teroittaa. Pitäisi kuulema lähettää tehtaalle. Nykyään niitä saa niin edullisesti, että kannattaa paremminkin hankkia uusi kuin lähettää teroitettavaksi. Jos niin kauan onnistuu veitseään käyttämään. Keraaminen veitsi on nimittäin herkkä rikkoutumaan. Se menee lasin tai keramiikan tapaan palasiksi tai siitä lohkeaa palasia.
Kuitenkin se tylsyy samoista syistä kuin metalliset veitset. Kannattaa pestä erillään ja kuivattaa omassa erillisessä paikassa. Uusimpiin veitsiin on saatavissa muovinen kotelo, joka vedetään terän suojaksi. Veitsiä on saatavissa eri värisinä. Valkoinen tummuu käytössä.
![]() |
| Vähemmälle käytölle jääneet veitset. Ylinnä kalan fileeraus- veitsi, keskellä lihaveitsi tukevine kahvoineen ja alinna yleiskäyttöön tarkoitettu kokkiveitsi. |
tiistai 31. tammikuuta 2017
Lumikeksit
![]() |
| Lumikeksit näyttävät pieniltä leiviltä. |
Suklaakeksit
2 dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
1 dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1/4 tl suolaa
2 kananmunaa
1/2 dl rypsiöljyä
Kuorrute
1 dl tomusokeria
Sekoita kuivat aineet keskenään.
Riko toiseen kulhoon kananmunat. Lisää niiden joukkoon rypsiöljy ja ja sitten kuivat aineet siivilän
läpi. Sekoita taikina tasaiseksi, peitä kulho kelmulla ja laita jääkaappiin vähintään 4 tunniksi.
Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.
Pyörittele taikinasta isoja palloja (halkaisija 2,5 cm).
Kierittele pallot tomusokerissa.
Asettele pallot pellille leivinpaperin päälle tarpeeksi etäälle toisistaan, että niillä on leviämisvaraa.
Pallot litistyvät uunissa. Paista 13 minuuttia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)







