sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Sinisimpukat


Sinisimpukoiden syönti-innostus tarttui ensimmäiseltä Bryssel reissulta. Myöhemmin pian selvisi, ettei niiden valmistaminen kotioloissa ole vaikeaa. Simpukoiden kohdalla pitää olla vain hyvin tarkka mitä suuhunsa pistää. Ne ovat kuitenkin halpoja, joten ei pitäisi olla vaikeata heittää vähänkin arveluttavat yksilöt pois. Kalliiksi se ei tule. Sen sijaan niistä saadut mahanpurut on voivat pahimmillaan olla vaikeita. Siis roskiin vaan surutta painavat, rikkoituneet ja tiukasti kiinni olevat simpukat sen sijaan että nielee ne vatsaansa. Painavat ovat täynnä hiekkaa, rikkoutuneet voivat olla muutenkin viottuneita ja tiukasti kiinni olevat ovat kuolleita.

Vielä jonkin aika sitten ainakin Stockmannin kalaosastolla myytävät simpukat tarkastettiin simpukka kerrallaan koputtamalla. Tämä tehtiin joka tapauksessa aina. Nyt käytännöstä on luovuttu. Tarkistuksen saa jos huomaa sitä pyytää. Onko tähtäimenä kustannustehokkuuden tavoittelu? Simpukat ovat kilohinnaltaa halpoja ja moiseen käsityöhön tuhrautuu paljon myyjän aikaa. Sittemmin kun simpukoita ruvettiin Suomessa saamaan monesta muustakin paikasta, hallimyynnistä ja marketeista, onkin kaikkialla siirrytty kokonaisten verkkopussien myyntiin. Riski saada pussin mukana montakin viallista simpukkaa on siirtynyt asiakkaan harteille ja maksettavaksi. Puhumattakaan siitä, että asiakas joutuu vielä suuremmalle riskille altiiksi kun kauppa jättää sairastumisen mahdollisuuden myöskin asiakkaan harteille. Minusta kaupan pitäisi kantaa kortensa myöskin kekoon ja huolehtia siitä, ettei asiakas joudu kantamaan kotiinsa pilaantuneita simpukoita ja  huolehtii osaltaan myös turvallisuudesta terveyden suhteen. Myyntipaikkojen seinillä ei myöskään varoiteta vaaroista ja eikä anneta käsittelyohjeita. Korvasienien kohdalla varoituksia ja käsittelyohjeita rupesi ilmestymään kun tajuttiin, että Suomessa rupea olemaan paljon asiaa tuntemattomia ulkomaalaistaustaisia kuluttajia. Ehkä simpukat, tällä ketraa suomalaisille melko tuntemattomat ruoka-aineet, eivät ole vielä saavuttaneet riittävän suurta suosiota.

Stockmannilta kuitenkin saa kotiinsa vietäväksi laatikon, jonka kanteen  myyjä on pistänyt reikiä. Vähän samaan tapaan rapujakin käsitellään, elävistä olioista kun on kysymys.












Kotona simpukat huuhdotaan ja harjataan mahdollisesti. Kuoren välistä pilkottavan parran voi nyhtää pois.










Simpukat käsitellään yksi kerrallan. Ne on parasta tarkistaan kopauttamalla. Hieman raollaan ollut terve simpukka sulkeutuu. Jos mitään liikkumista ei tapahdu ja simpuukka on useammasta koputuksesta huolimatta edelleen avonainen, niin kyse on kuolleesta, joka pitää heittää armotta pois. Itse asiassa jos hiemankin arvelee niin armotta vain pois, koska simpukoitten hinta ei ole päätä huimaava.


Yleensä kilon määrästä jää kymmenisen pois. Prosenttina se on noin 10 %. Jos sen sijaan päätyy heittämään pois 30 % niin on törmännyt erityisen huonoon erään.





Tällä kertaa hylättäviä löytyi melko vähän.






Jostain olen lukenut, että kannattaisi vielä viime hetkellä yrittää saada simpukoita syömään. Liuotuksessa olevein simpukoiden päälle sirotellan hieman vehnäjauhoja päälle. Uskokoon ken tahtoo






Keittopohjaksi valmistetaan  erilaisista maukkaista juureksista ja yrteistä viiniä nesteenä käyttäen liemi.






Nyt simpukoista voi huuhtoa vedellä pois vehnäjauhot ja kaataa ne kuivaan kulhoon, josta ne saa kaadettua nopeasti keitinliemeen. Lieden levy saa olla täysillä.



Keittoaika on noin viisi minuuttia, jota ei parene ylittää kovin paljon, koska silloin simpukat rupeavat seuraavaksi sitkistymään. Keittämisen aikana kattilaa pitää ravistaa voimakkaasti, jotta kaikki simpukat pääsevät aukeutumaan. Täysin aukeutuneet simpukat ja terveen värisiksi hieman paahtuneen näköiset simpukat ovat valmiita.





Tarjolla isossa astiassa on keitetyt simpukat. Kuori avataan oman matalan lautasen päällä. Kuoret pannaan pienenpään kulhoon.


Yksi hauska tapa syödä simpukoita on käyttää tyhjää kuorta pihteinä. Sillä saa kuoren väännettyä avonaisemmaksi ja simpukkalihapallukan voi edelleen simpukkapihdeillä ottaa irti kuoreta ja lopulta suuhunsa.














Monasti simpukoiden (moules) kanssa tarjotaan ohueksi leikattuja ranskalaisia perunoita (frites). Ranskankielisissä Euroopan maissa perunoille tarjotaan myös majoneesia.

Tarjottava viini voisi olla melko hapokasta ja neutraalia, mutta mielellään siinä saisi olla jotain makuakin.  Yksi suositeltava lajike on Chenin Blanc.

Bon Appetit!

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...