Viinin maistaminen ja kokeminen on hyvin henkilökohtainen tapahtuma. Tosiasiassa olet täysin omien astiesi varassa ja näin joudut viimekädessä itse päättämään mitä mieltä olet. Viiniarvostelijoiden kirjoituksista on toki apua ja ne auttavat suunnistautumaan. Omaa makua myötäilevän kriitikon löytäminen voi olla työlästä. Muiden arvosteluista voi kuitenkin oppia paljon.
Chardonnay on hyvä esimerkki
Aika tekee toisaalta omaa maaperän alta vievää työtänsä. Oma viininmaisteluhistoriani on niin pitkä, että olen kokenut useampi muutoksia viinimaailmassa. Selkein esimerkki löytyy chardonnaysta. Sellaista chardonnayta, jota ensin alkuun olen maistanut ei enää tehdä missään.Silloin vielä käytettiin viini kypsytyksessä mm. betonialtaita ja miten lie murskattiinko rypäleet jaloin polkien. Arvelu viimeisestä voi olla liian romanttinen käsitys viininteosta. Jaloin polkemisesta siirtyminen muihin menetelmiin on tapahtunut varmasti paljon aikaisemmin. Mutta yhtä kaikki alkuaikohin ennen terästankkeihin siirtymistä käytössä olivat betonialtaat. Varmasti huokoinen betoni imi itseensä kaikenlaista, vaikkakin altaat kaiketi pestiin erien välissä. Valmistusmenetelmillä on aina ollut suuri vaikutus saavutettavissa olevaan lopputulokseen. Terästankkikypsytykseen siirtyminen omalta osaltaan on vaikuttanut hyvin paljon nykyviinin ilmeeseen.
Chardonnayn perusominaisuudet
Ensimmäiset chardonnayt olivat keltaisia, maukkaita, voisia ja paahdetun toffeisia. Vaikka viinit olivat periaatteessa kuivia, ne suutuntumaltaan olivat makeita. Iäkkäissä viineissä oli pähkinän makuja. No tämän minä olen kyllä omaksunut aikojen saatossa. En ole voinut tuntea tuota ominaisuutta vielä tuolloin ensimmäisiä viinejä harjaantumattomana maistellessa. Aivan, sen olen oppinut, että joskus löytää pähkinäisiä aromeja ja syy useinmiten on ollut pitkä kypsytysaika. Toisaalta chardonnayta tyyliin kuuluvasti tammitetaan. Siitä voi syntyä uusia asitimuksia, mutta tammittamattomia chardonnayta maistellessa olen havainnut, että nämä aromit ovat jo valmiina rypäleessä. Viinin tekijä vain korostaa joitakin haluamiaan ominaisuuksia.
Terästankki kypsytys
Seuraava chardonnayn historian vaihe oli australialaisten viininvalmistajien, ranskalaisia kauhistuttava, uusi tammittamismenetelmä laittaa terästankkiin tammilastuja. Terästankkikypsytys mahdollisti puhtauden ja neutraali säädeltävissä olevan valmistuksen. Ranskalaiset tammitynnyrit ovat kalliita. Niinpä kustannuksia voitiin laskea käyttämällä lastuja. Ensin alkuun esiintyi ylilyöntejä. Jotkut kuvailivatkin tuntumaa sellaiseksi kuin saisi tammilankusta otsaansa. Parhaimmat viinit saivat palkintoja ohi ranskalaisten. Uuden maailman valmistustyylin voittokulusta Kalifornian kohdalla kertookin Bottle Shock filmi.
Bulkki chardonnay
Valmistuskustannukset mahdollistivat edullisten chardonnayten tuotannon. Viinistä hävisi voi ja toffee. Tilalle tulivat hedelmäiset maut. Australian lähitienoot ensin tarvitsivat halpaa itämaisiin maustettuihin ruokiin sopivia viinejä. Varsinaisesta maailmanvalloituksesta voi puhua kun ruokatyylit länsimaissa omaksuivat crossover yhdistämisen. Paikallisiin ruokalajeihin ruvettiin yhdistämään kaukaakin haettuja makuja ja valmistumenetelmiä. Tuon kaiken alashuuhtomiseen tarvittiin hedelmäisiä (fruity) viinejä. Chardonnay latistui joka baarin ja ravintolan oletusvalkoviiniksi. Usein oli vaikea tunnistaa lajiketta yleismakuun sovittamisen jäljiltä.
Chardonnayn vastaisku
Viimeisin chardonnayvaihe on nyt meneillään oleva sanoisiko vihreyttä ja luomua lähentelevä täysin oma ja uusi tyylinsä. Terästankissa voi aikaisempaa paremmin säädellä viiniä haluamaansa ilmeeseen. Yhtäältä chardonnayhin on tullut neutraliutta, mutta toisaalta siihen on saatu lähemmin rypäleen luonnonmukaisia ominaisuuksia. Nykychardonnayssa maistuu itse viinin kasvi ja sen runko. Hapokkuuttakin on saatu edeltävää vaihetta enemmän.
Uutta löydettävää Ranskasta
Ne chardonnayt jotka maisteluhistoriastani täysin puuttuvat ovat Ranskan bourgogne alueen viinit. Ne ovat kaikkina aikonina olleet aivan liian kalliita ja toiseksi ei niitä paljon Alkon hyllylläkään ole nähty. Vasta nyt viime vuosina on hyllyille ilmestynyt meikäläisenkin kukkarolle sopivia Chablis, Cote Chalonnaise ja Cote de Beaune chardonnayta. Chablis ovat hyvin kuivia ja mineraalisia, ja muilta aluelta voi löytyä tuollaisia historiani alkuaikojen voisia herkkupaloja.
